Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion Kulttuuri- ja katsomuskahvila palkittiin tänä vuonna Yhteisymmärrysteko-tunnustuksella!
Yhteisymmärrysteon otti vastaan yhteisymmärrysviikon avajaisissa opettaja Sari Annunen ja Osykin opiskelija Jenna Sundellin, joka on ollut mukana järjestämässä kulttuurikahvilaa. Kulttuurikahvilassa eri taustoista ja katsomuksista tulevat nuoret saavat kohdata toisiaan, vaihtaa ajatuksiaan ja tutustua toisiinsa. Kulttuurikahvilan toiminta on toteutettu yhdessä oppilaiden ja koulun henkilökunnan kanssa. Kahvilaan on kutsuttu mukaan Osykin opiskelijoiden lisäksi vaihto-opiskelijoita, Oulun aikuislukion ja Madetojan lukion oppilaita sekä vieraita mormonikirkosta ja D-asemalta, joka on kaikille avoin kohtaamispaikka ja kansalaistoiminnan keskus Oulussa. Haastattelimme Saria ja Jennaa Kulttuurikahvilan toiminnasta:
Miksi koitte koulussanne tarpeelliseksi aloittaa Kulttuurikahvilan toiminnan?
Sari: Koulumme on Unesco-koulu ja rauhan, oikeudenmukaisuuden sekä yhdenvertaisuuden teemat ovat olleet osa koulumme arkea jo pitkään. Kulttuurikahvila oli toteutettu jo kerran aiemmin, ja viime vuonna syntyi ajatus siitä, että se voisi olla myös katsomuskahvila. Saimmekin viime vuonna mukaan myös eri katsomuksia edustavia nuoria hienosti.
Jenna: Idea kulttuurikahvilaan lähti koulumme historian ja yhteiskuntaopin opettajalta Sirpa Tuomivaaralta. Perimmäinen intressi tapahtumalle oli uskoakseni uusien ihmisten kohtaaminen myös muista kuin oman elinpiirin kuplista. Myös vallitseva maailmantilanne ja huoli erimielisyyksien kasvamisesta vaikutti tapahtumaan – haluttiin jokin ruohonjuuritason muistutus siitä, että erityisesti nuorten maailmassa on paljon hyvääkin.
Mitkä ovat positiivisimmat asiat, joita toiminta on tuonut kouluarkeenne?
Sari: Kahvila on ollut pidetty tapahtuma ja se on kerännyt paljon osallistujia. Opiskelijat ovat kokeneet mahdollisuuden keskustella eri kulttuureja ja katsomuksia edustavien nuorten kanssa antoisana.
Jenna: Harvassa ovat ne sellaiset tilaisuudet, jossa pääsee kohtaamaan ihmisiä niin monesta eri kulttuurista koulupäivän aikana. Kahvilatapahtumat on liitetty oppitunteihin, joten ne ovat tilaisuus myös oppia uutta. Kahvilassa ihmiset on kohdattu ihmisinä, ei vain tarinoina tai taustoina, ja siitä halusimme alusta alkaen pitää huolta – että jokainen tulisi nähdyksi.
Sari: Tämä on tarkoittanut sitä, että myös meidän opiskelijamme kertovat omista ajatuksistaan, niin ettei kahvila ole vain vieraiden haastattelutapahtuma, vaan tavoitteena on aito dialogi.
Millaisia vinkkejä teillä olisi muille kouluille katsomusdialogin edistämiseksi?
Jenna: Keskustelua kannattaa rakentaa, sillä aina se ei synny itsestään. Lukiollamme koettiin hyödylliseksi ”kysymyskortit”, joihin oli kirjoitettu melko yleismaailmallisia asioita, sellaisia, joista jokainen voisi kertoa liittyen itseensä. Näin keskustelu oli helppo aloittaa kaikille tuttujen asioiden, kuten vaikkapa kulttuurin parista. Kannattaa myös rohkeasti uskaltaa lähteä rakentamaan katsomusdialogia edistäviä tapahtumia, se vaatii lähinnä innokkaita ihmisiä.
Sari: Turvallisen tilan periaatteet on hyvä käydä läpi myös ennen kahvilaa. Kävimme vieraiden kanssa ne jo etukäteen läpi, mutta myös kaikkien kahvilaan tulevien opiskelijaryhmien kanssa. Koulumme tarjosi kulttuurikahvilaa varten tilat ja maksoi tarjoilun. Kannattaa rohkeasti kysyä mahdollisuutta tällaiseen toimintaan sillä välttämättä se ei vaadi valtavan suuria ponnistuksia.