Yhteisymmärrysviikon avajaisia vietettiin 30.1.2026 Helsingin yliopiston Minerva-torilla. Avajaispuheen piti Uskontojen ja katsomusten yhteistyön ryhmän puheenjohtaja Irma Peiponen Suomen humanistiliitolta. Lue koko puhe alta!
Hyvät yhteisymmärrysviikon osanottajat,
Meillä on yhteinen ymmärrys siitä, että kannattaa pyrkiä vuoropuheluun toisella tavalla ajattelevien ihmisten kanssa silloin, kun halutaan yhteiskuntarauhan säilyvän. Moniin ajatussuuntiin pirstoutuvassa tilanteessa tarvitsemme toisten ymmärtämistä ja kommunikaatiota niin, ettemme ajaudu pahoihin konflikteihin. Ajatus yhteisymmärrysviikosta on lähtenyt YK:sta. Niinpä osallistumalla kannatamme Yhdistyneitä Kansakuntia ja sääntöpohjaista maailmanjärjestystä. Se on tärkeä asia tässä maailmanajassa. Yhteisymmärrysviikkoon osallistuvissa yhteisöissä jokaisen omat puheet ja valinnat vaikuttavat yhteisön muiden jäsenten ajatuksiin ja siihen, miten kyseinen yhteisö suhtautuu toisiin viikon osallistujiin. Dialogissa joutuu haastamaan myös itsensä. Vastuuta on siis jokaisen otettava oma osuutensa. Sopinee tähän yksilökeskeiseen aikaan?
Helposti me määrittelemme toisia ryhmiä, usein yhteiskunnassa vallitsevien stereotypioiden mukaan. Kun ajattelemme uskonnonvapauden kannalta, meidän tulisi toisten ryhmien jäsenet samanlaisina ihmisinä, kuin itse olemme: etsimässä elämän suuntaa ja merkitystä. Suomi on monikatsomuksellinen maa, ja yhteisöllisyys katsomusten sisällä vaihtelee suuresti. Joissakin ryhmän oppi ja tapakulttuuri on tarkasti määritelty ja ehkä myös valvottu. Toisissa säännöt ovat hyvin löyhiä. Tai sitten yhteisöllisyys voi vaihdella ryhmän sisällä tiukasta tulkinnasta löyhään liittymään.
Uskonnollisia katsomuksia on paljon. Niinpä helposti muodostuu käsitys, että yhteisymmärrysviikko on uskontopainotteinen. Uskonnottomat tyytyvät helposti negatiivisen uskonnonvapauden tuomaan mahdollisuuteen, eivät koe tarvetta puolustaa sitä organisaatioihin kuulumalla. Elämän merkitys löytyy muualta, kuin pohtimalla uskonnon tai uskonnottomuuden merkitystä. Ja tottahan on, että muilta elämän alueilta kyllä löytyy aiheita, jotka kipeästi kaipaisivat dialogia ja yhteistä ymmärrystä siitä, että voi olla eri mieltä. Ihmisten identiteetissä on monia
kerrostumia.
Viime vuosina on noussut suuntauksia, missä uskontoa ja politiikkaa yhdistetään niin, että vihapuhettakin pidetään sallittuna raamattuun vedoten. Humanismin, olkoon se sekulaaria tai uskontoon pohjautuvaa, on tällainen Raamatun sanan kirjaimellisesti ottaminen vaikeaa ymmärtää, sillä Raamatun kertomukset ovat syntyneet vuosikymmenten ja satojen kuluessa eri kertojien muokkaamina.
Tämän vuoden yhteisymmärrysviikon teemaksi valikoitui muutos; sellainen näyttäytyy kaikilla yhteiskunnan aloilla, joten valinnan varaa oli. Tekoäly on noista muutoksen tuojista kuitenkin uusi. Tekniikan kehitys on todella kiihtyvää. Yhteiskunta siihen joutuu vain sopeutumaan. Mutta miten on kulttuurin laita? Onko meille muodostunut niin teknologiaa ihaileva kulttuuri, että se sallii kaiken miettimättä, kenen ehdoilla tekninen kehitys huristaa. Jos niin on, niin silloin keskustelu katsomuskysymyksistä on entistä tärkeämpää. Näistä aiheista keskusteltaessa on helppo pitää mielessä, että koneet ja laitteet on tehty ihmistä varten, ei ihminen koneita varten. Vaikka tekoälyllä voidaan tehdä taidetta, sen tuotokset onneksi ainakin vielä ovat konemaisia ihmisen tekemään taiteeseen verrattuna.
Viime kesänä Humanists International antoi vuosikokouksessaan päätöslauselman tekoälystä, jonka nopeakehitys on saattanut meidät ihmiskunnan historiassa ainutlaatuiseen tilanteeseen. Uudet teknologiat tarjoavat ennen näkymättömiä mahdollisuuksia edistää ihmisyyden kukoistamista, mutta piittaamattomasti sovellettuna niihin sisältyy perustavaa laatua olevia riskejä. Siksi tekoäly tulee liittää yhteen sellaisten inhimillisten arvojen kanssa, jotka pohjautuvat järkeen, tutkittuun tietoon ja yhteiseen ihmisyyteemme.
- Tekoäly ei saa syrjäyttää ihmisen päätöksentekoa, inhimillistä etiikkaa ja ihmisen
vastuuta. - Teknologian kehityksen hyötyjen tulee virrata läpi yhteiskunnan; ei vain keskittää
valtaa ja vaurautta yhä harvempien käsiin. - Uusien teknologioiden tulee olla demokraattisesti tilivelvollisia kaikilla tasoilla.
Julkisten toimijoiden tulee kehittää sellaista erityisosaamista, mitä tarvitaan eteen
tuleviin haasteisiin vastaamiseksi. - Läpinäkyvyyttä tarvitaan lainsäädännön ohella tekoäly-systeemien suunnitteluun.
Jokaisella tulee olla mahdollisuus päättää, miten hänestä tallennettuja
henkilökohtaisia tietoja käytetään. - Tekoälyn käyttöön sisältyy riski, että se lisää yhteiskunnassa jo olevia
epäoikeudenmukaisuuksia, on toimittava niin, että estetään syrjintä, manipulointi,
laiton tarkkailu ja kohdistettu väkivalta. Laillista puhumista ei saa tekoälyllä estää. - Tekoälyn kehitys ei saa tuottaa inhimillistä kärsimystä. On panostettava
koulutukseen ja sosiaalipolitiikkaan sekä suojeltava niitä yksilöitä ja ryhmiä, joita
elämä kohtelee rankimmin. - Tekoälyjärjestelmät tuovat uusia riskejä kokien informaation rehellisyyttä. Siksi
oikeudellisesti on suojeltava vapaata tutkimusta, ilmaisun vapautta ja demokratiaa
virheellisten tietojen ja harhaan johtavan informaation uhkalta. - Tekoälyä koskevien päätöksiä tulee ohjata vastuumme, ei vain toisillemme, vaan
myös tuleville sukupolville, toisille eläimille ja koko sille laajalle ekosysteemille, josta
me olemme riippuvaisia. - Tekoälyn arvo tulee olemaan sen myötävaikuttamisessa ihmiskunnan hyvinvointiin
ja onnellisuuteen. Yksilölle tämä voi merkitä enemmän vapaa-aikaa, mahdollisuuksia
onnen tavoitteluun, opiskeluun, ajatteluun ja antoisempien suhteiden
ylläpitämiseen muiden ihmisten kanssa.
Yhteisöllisesti meidän tulee hyödyntää tekoälyn tuomat edut tekemällä läpimurtoja
luonnontieteissä ja lääketieteessä, ratkaisemalla vaikeat globaalit ongelmat ja
haastamalla yhteiskuntiemme sisäiset eriarvoisuudet.
Viime aikoina on ollut puhetta siitä, että lasten ja nuorten aivoja on suojeltava algoritmien aiheuttamalta riippuvuudelta ja tekoälyn negatiivisilta vaikutuksilta. Siksi älypuhelimien ja muiden vastaavien laitteiden käyttöä tulisi rajoittaa lapsilta ja varhaisnuorilta. – Ehkäpä myös aikuisten olisi tarkkailtava ruutuaikaansa. Näistä tekoälyasioista saamme pian kuulla lisää ja sitten pääsemme niistä keskustelemaan pienryhmissä. TERVETULOA!