Yhteisymmärrysviikon avajaisia vietettiin 31.1.2025 Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakuntasalissa. Avajaispuheen piti kasvatus- ja koulutuspäällikkö Antti Räsänen Suomen ortodoksiselta kirkolta.
Hyvät ystävät ja rakkaat yhteisymmärryksen rakentajat,
On ilo ja kunnia saada avata tämä YK:n uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikon
juhla täällä Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakuntasalissa. Tänään olemme
kokoontuneet yhteen teemalla ”Yhteisen pöydän ääressä”, ja tämä teema kutsuu meitä
pohtimaan yhdessäoloa, vieraanvaraisuutta ja yhteistä ihmisyyttämme.
Pöytä on aina ollut enemmän kuin pelkkä huonekalun osa. Se on symboli yhteen
tulemiselle, kohtaamiselle, jakamiselle ja ymmärrykselle. Ruokapöydän ääressä
vaihdetaan ajatuksia, jaetaan iloja ja suruja, rakennetaan luottamusta ja ystävyyttä. Mutta
samalla pöytä voi myös erottaa – kysymys kuuluu: ketkä ovat kutsuttuja, ketkä tuntevat
itsensä tervetulleiksi, ja miten voimme laajentaa pöytämme äärellä olevien piiriä?
Tänään kysymme itseltämme ja toisiltamme: ketkä sinä kutsut pöytäsi ääreen? Uskontojen
ja katsomusten kentällä tämä kysymys on erityisen tärkeä. Maailma on monimuotoinen, ja
me kaikki tuomme pöytään omat perinteemme, arvomme ja vakaumuksemme. Yhteinen
pöytä ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä – vaan sitä, että voimme
kohdata toisemme kunnioituksella ja kuulla toistemme äänen. Yhteinen pöytä on
moninaisuuden juhlaa.
Samalla emme voi unohtaa ruokaan liittyviä eettisiä ja planetaarisen hyvinvoinnin
kysymyksiä. Miten huolehdimme siitä, että jokaisella on pääsy ravitsevaan ja kestävään
ruokaan? Miten erilaiset uskonnot ja katsomukset suhtautuvat ruokaan ja sen
merkitykseen? Miten voimme rakentaa yhteiskuntaa, jossa kukaan ei jää pöydän
ulkopuolelle?
Ortodoksinen kirkko opettaa, että ruoka ei ole vain fyysisen ravinnon lähde, vaan myös
hengellisen yhteyden väline. Eukaristian sakramentissa yhteinen ateria yhdistää uskovat
Jumalaan ja toisiinsa. Ortodoksinen perinne korostaa myös paastoa, joka ei ole
pelkästään luopumista tietyistä ruoista, vaan tapa harjoittaa nöyryyttä, jakaa omastaan ja
kasvaa hengellisesti. Ruoka ja ateriat ovat ortodoksisessa kulttuurissa yhteisöllisyyden ja
vieraanvaraisuuden symboleita – ne kutsuvat jakamiseen, läsnäoloon ja yhdessäoloon.
Tämän vuoksi meidänkin tulisi nähdä ruokailu tilaisuutena vahvistaa yhteyttämme toinen
toisiimme sekä pitää huolta niistä, joilla on vähemmän.
Mutta millaiseksi suhdettamme ruokaan muovaa nykymaailman ruokateollisuus,
luonnonvarojen liikakäyttö ja ympäristön tuhoutuminen? Teollinen ruoantuotanto on
mahdollistanut laajan saatavuuden, mutta samalla se on johtanut elinympäristöjen
häviämiseen, metsien hakkuisiin ja ilmastonmuutoksen kiihtymiseen. Monille ruokapöytä ei
enää ole paikka, jossa luonnon lahjoja kunnioitetaan, vaan kulutuksen ja kiireen kenttä.
Kun luonnon monimuotoisuus vähenee, samalla katoaa myös ruokakulttuurien rikkaus ja
mahdollisuus ymmärtää ruoan alkuperää.
Tämän vuoksi on tärkeää pysähtyä pohtimaan ruokaa osana suurempaa kokonaisuutta –
ei vain yksilöllisenä valintana, vaan yhteiskunnallisena ja eettisenä kysymyksenä.
Jokainen ateria on mahdollisuus valita kestävämpi ja oikeudenmukaisempi maailma, jossa
luonnonvaroja käytetään viisaasti ja kaikki voivat tuntea olevansa osa yhteistä pöytää, nyt
ja tulevaisuudessa.
YK:n yhteisymmärrysviikko muistuttaa meitä siitä, että rauha ja oikeudenmukaisuus
alkavat kohtaamisista. Kun istumme yhdessä saman pöydän ääreen, emme ole enää
pelkästään eri uskontojen tai katsomusten edustajia – olemme ihmisiä, joilla on yhteisiä
unelmia, toiveita ja tarinoita.
Toivotan teille kaikille sydämellisesti tervetuloa tähän iltaan, jossa jaamme ajatuksia,
kokemuksia ja ennen kaikkea yhdessäolon iloa. Rakennetaan tänään siltoja, kohdataan
avoimin sydämin ja varmistetaan, että jokainen tuntee olevansa osa tätä yhteistä pöytää.
Kiitos ja lämpimästi tervetuloa!