Dialogi tarkoittaa kunnioittavaa vuoropuhelua. Dialogi on vuorovaikutusta ja kohtaamista, joka pyrkii rakentamaan ymmärrystä itsestä, toisesta sekä maailmasta. Dialogissa voi olla eri mieltä, mutta siinä ei etsitä voittajia tai häviäjiä. Dialogissa ei myöskään etsitä voittajia ja häviäjiä, mikä erottaa sen väittelystä.

Dialogitaitoja voi harjoitella. Myös dialogitaitojen harjoittelua ohjaava kasvattaja tarvitsee itse dialogitaitoja. Dialogiseen lähestymistapaan kuuluukin, että näitä taitoja harjoitellaan yhdessä – dialogitaidot ovat kaikkien juttu!

→ Lue lisää täältä.

Katsomus tarkoittaa yksilön tai yhteisön kokonaiskäsitystä todellisuudesta, sen luonteesta ja arvosta, käsityksiä tiedosta ja tietämisen mahdollisuuksista. Katsomus ohjaa ihmisen olemassaoloa, merkityksenantoa, ajattelua ja valintoja tietoisesti sekä ei-tietoisesti. Katsomus on inklusiivinen käsite, joka kattaa alleen niin uskonnolliset, poliittiset kuin ei-uskonnolliset tavat hahmottaa maailmaa.

→ Lue lisää täältä.

Joskus rinnakkaiselon haasteista (tai mahdollisuuksista) ei oikein päästä puhumaan sillä keskitymme opetuksen järjestämiseen liittyviin kysymyksiin sen sijaan, että avaisimme keskustelua laajemmin. Uskonnot ja katsomukset  näyttäytyvät formaalin kasvatuksen arjessa usein konkreettisten järjestelykysymysten muodossa (esim. millaisia vaihtoehtosia tilaisuuksia järjestetään vaikkapa joulukirkon ajaksi). Lisäksi arjessa voi tulla vastaan tilanteita, joissa vanhemman näkemys opetuksesta ei vastaa opetussuunnitelman vaatimuksia (esimerkiksi halutaan lapselle vapautus tanssista). Katsomusten rinnakkaiselo saattaa siis typistyä erinäisiksi käytännön kysymyksiksi, sen sijaan, että keskityttäisiin arjen haasteiden ja mahdollisen aikapulan keskellä pohtimaan kohtaamisen ja dialogin paikkojen luomista. 

On hyvä huomata, että rinnakaiselo tarkoittaa vain eri katsomusten rinnakkaista olemassaoloa. Tämä ei dialogisesta näkökulmasta riitä. Meidän tulisi pyrkiä rinnakkaiselosta aitoon vuorovaikutukseen ja yhteistoimintaan. Yhteiskuntamme on muuttunut ja muuttuu edelleen yhä moninaisemmaksi. Joskus muutos tuntuu hankalalta ja olisimme mieluummin keskustelematta asiasta. Jotkut vakiintuneet formaalin kasvatuksen piiriin kuuluneet traditiot, esim. juhlaperinteet, tulevat haastetuiksi. Sen sijaan, että tulkitsisimme tilannetta vain omasta näkökulmastamme, tulee meidän haastaa itsemme katsomaan aihetta moninäkökulmaisesti. Uutta ei pidä tulkita vanhaa vastustavaksi. Voisiko lähtökohdaksi ottaa eri uskontojen ja katsomusten moninaisuuden näkymisen perinteisen “kristillinen” ja “uskonnoton” kahtiajaon sijaan? Erilaisten katsomusten näkyminen arjessa vahvistaa yhteisöä. Nostetaan niitä yhdessä esiin! 

Voimme opetella puhumaan haastavista aiheista esimerkiksi tämän sivuston tarjoamien materiaalien avulla. On myös hyvä muistaa, että keskustelun harjoitteleminen ei ole sama asia kuin väittelyn harjoitteleminen. Voisimmeko perinteisen väittelytaidon sijaan lähteä edistämään dialogitaitoja, toisen asemaan asettumisen harjoittelua ja oikeista aiheista keskustelua?

On hyvin luonnollista, että vältämme epämukavuutta aiheuttavia aiheita tai pelkäämme esimerkiksi loukkaavamme tahattomasti jotakuta. Tällöin voi tuntua houkuttelevalta vaieta kysymyksistä, jotka herättävät meissä ristiriitaisia tunteita tai tuntuvat muutoin haastavilta käsitellä. 

Joskus voi käydä myös niin, että meille on luontevampaa nostaa keskusteluun vaikeita aiheita, jotka eivät kosketa meitä itseämme. Suomessa on esimerkiksi ollut vaikeaa nostaa keskusteluun saamelaisten kohtaamaa syrjintää, mutta vaikkapa Etelä-Afrikan harjoittamasta apartheidista luemme koulukirjoista. 

Joskus voimme jännittää oppilaiden vanhempien kohtaamista, jos tekemiämme valintoja lähdetään kyseenalaistamaan uskonnollisesta näkökulmasta. Keskustelun käyminen vaikkapa siitä saako lapsi osallistua näytelmään tai tanssia, voi tuntua haastavalta. Katsomuksiin liittyvissä keskusteluissa voi yritää etsiä yhteyttä sanoittamalla asioita toisin. Usein kyse on termeistä ja näkökulmista jotka valitsemme. Voisiko aiheesta keskustelemiseen löytyi joitain muita sanoja? Onko kyseessä tanssi vai musiikin tahdittama liikunta? Onko kyseessä näytelmä vai roolileikki opittavan asian tueksi? Keskustelun sivuuttaminen voi olla haitallista oppilaalle. 

Tämän sivuston osion Usein kysytyt kysymykset -vastauksiin on koottu paljon hyviä ohjeita ja rohkaisua joskus haastavilta tuntuvien teemojen käsittelyyn esimerkiksi luokkahuoneessa. Katso esim. ”Mitä ovat dialogi ja dialogitaidot?” ja ”Miten voimme käsitellä katsomuksia ilman pelkoa loukkaamisesta?”.

Kun luokassa tai ryhmässä käsitellään hankalia aiheita, kannattaa aina lähteä liikkeelle arvojen, normien ja kokemusten kautta, ei oppilaiden oletetun identiteetin kautta. Älä tee lapsesta tai nuoresta oletuksia siitä, mikä hänelle mahdollisesti on tärkeää, vaan anna hänen itse kertoa, jos hän haluaa. Arvojen ja normien pohtimiseen sen sijaan pystyvät kaikki oppilaat osallistumaan riippumatta omasta taustastaan. Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että katsomus- ja uskontodialogissa lapsi edustaa aina itseään, ei mitään tahoa, instituutiota tai perhettään. On lähtökohtaisesti kyseenalaista puhua vähemmistöistä tai ylipäänsä väestöryhmistä selväpiirteisenä ryhmänä, jonka oletetaan jakavan tietynlaiset arvot ja traditiot. Jokaiseen ryhmään mahtuu myös valtava määrä sisäistä moninaisuutta. Muistetaan, että myös ns. normalisoiduilla lapsilla ja nuorilla on identiteetti, jonka rakentamiseen he tarvitsevat tukea.

Jos jokin aihe aiheuttaa konflikteja ja on siksi räjähdysherkkä, on myös hyvä olla yhteydessä lasten ja nuorten vanhempiin ja kysyä, millaisia ajatuksia heillä on asiaan liittyen.

Vastaajina professori Martin Ubani Itä-Suomen yliopistosta sekä tutkijatohtori Saija Benjamin ja dosentti Saila Poulter Helsingin yliopistosta.

“Ehkä parempi, etten puhu ollenkaan, jotten tule käyttäneeksi vääriä sanoja.” Onko ajatus tuttu? Rohkenemme ehdottaa, ettet lannistu ja vaikene, vaan jatkat keskustelua pyrkien tekemään sanojen suhteen parhaan tietosi mukaan 🙂 Suhtaudutaan uusiin tilanteisiin ja henkilöihin mahdollisuutena oppia ja pyydetään anteeksi ja otetaan opiksemme silloinkin, kun joku kertoo, että olemme sanoillamme loukanneet, vaikka olisimme tarkoittaneet itse hyvää.

On tärkeää, että ne ihmiset ja ihmisryhmät, joita yritämme erilaisin nimityksin ja termein tavoittaa, saavat itse määritellä, miten identifioituvat. Yhtä lailla on tärkeää, että valtaväestö / enemmistö kuulee näitä idetifikaatioita ja käyttää pyydettyjä termejä. On parempi, että kysymme, miten toinen tahtoo tulla kutsutuksi tai miten hän itse määrittelee itsensä, kuin että teemme oletuksia esimerkiksi ulkonäön perusteella.

Hyviä lähteitä uusien termien opiskelemiseen ovat esimerkiksi:

• SETA:n sateenkaarisanasto koskien mm. sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta, yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia https://seta.fi/sateenkaaritieto/sateenkaarisanasto/
• Fem-R:n sanasto liittyen antirasismiin ja feminismiin https://www.fem-r.fi/sanasto/ 
• Pakolaisavun maahanmuuttoon liittyvä sanasto https://pakolaisapu.fi/sanasto/

Keskusteluyhteyden synnyttäminen ja ylläpitäminen huoltajien kanssa on tärkeässä osassa pelkojen hälventämisessä. Huoltajille on tärkeää viestiä ja selventää toimintatapoja ja taustoja, jotta asianmukaiset käsitykset pääsevät juurtumaan. Perustele pedagogiset ratkaisut opetussuunnitelmaan ja varhaiskasvatussuunnitelmaan nojautuen.

Muista myös noudattaa hyvän viestinnän ja arvostavan keskustelun periaatteita.

Pidä mielessäsi seuraavat asiat, niin selviät kyllä:

• Älä oleta vaan kysy!
• Kuuntele, mitä toisella on sanottavaa. Mitä kokemuksia ja tunteita taustalta löytyy?
• Hanki taustatietoa, mutta muista, että tapoja ja traditioita on lukemattomia ja ihmiset suhtautuvat niihin eri tavoin
• Katsomukset ja kulttuurit eivät kohtaa, vaan ainutlaatuiset ihmiset
• Haasta itsesi pohtimaan katsomuksiin liittyviä asioita: millainen on oma katsomuksesi? Kasvattajien itsereflektio ja esimerkki ovat tärkeitä kasvatuksen arjessa.
• Keskustele huoltajien kanssa: asioiden puheeksi ottaminen huoltajien kanssa ja sitä kautta luottamuksen ja keskusteluyhteyden synnyttäminen on yksi tärkeä avain siihen, että ei mennä esimerkiksi tietämättömyyttään tiettyjen rajojen yli.
• Asenne ratkaisee: ole rohkea ja vilpitön, sillä pärjäät pitkälle!

Moninaisuus ei erota meitä, vaan se, kuinka me suhtaudumme siihen. Kasvattaja mallintaa jatkuvasti käytöksellään, sanavalinnoillaan sekä äänensävyllään lapsille ja nuorille asenteitaan moninaisuuteen liittyen. Siksi kasvattajan itsereflektio on äärimmäisen tärkeää. Omien sokeiden pisteiden tunnistaminen edellyttää tiettyjen käsitysten ja mielikuvien purkamista sekä oman arvomaailman tunnistamista.

Vastaajina professori Martin Ubani Itä-Suomen yliopistosta sekä tutkijatohtori Saija Benjamin Helsingin yliopistosta.

Slogan “ei mitään meistä ilman meitä” on tullut Suomessakin tutuksi vammaisliikkeen mottona ja esimerkiksi alkuperäiskansojen oikeuksia koskevasta keskustelusta. Kysymys on siitä, että sen ryhmän, jota koskevia päätöksiä tehdään, on aina oltava mukana päätöksenteossa. Koulutuksen yhteydessä kysymys on myös siitä, että esimerkiksi vähemmistöjä koskevaa oppimateriaalia tehtäessä vähemmistöjen tulisi olla itse mukana prosessissa. Myös tutkijoiden, taiteilijoiden ja toimittajien käsitellessään vähemmistöryhmiä tulisi varmistaa vähemmistöryhmän osallisuus, osallistaminen ja omistajuus itseään koskevaan työhön. Tutkijan olisi myös syytä varmistaa, että tutkittu tieto palautuu myös tutkittavalle ryhmälle itselleen.

Vastaus tulossa!

Lähetä kysymyksesi osoitteeseen toimisto@kulttuurifoorumi.fi tai täytä täältä löytyvä palautelomake, niin pyrimme löytämään vastauksen kysymykseesi.