- Miksi uskonnon tai katsomuksen pitäisi saada näkyä vanhuudessa? Kenen katsomus saa näkyä?
- Kuinka puhua katsomuksesta ja sen näkymisestä niissä elämän vaiheissa, kun ihminen on riippuvainen toisten avusta? Kenellä on lupa puhua katsomuksesta?
- Miten uskonto tai katsomus saa näkyä vanhusten tuetun palveluasumisen paikoissa / laitoksissa?
- Millaista ymmärrystä ja osaamista tarvitsemme? Millaiselle yhteiselle keskustelulle on tarvetta?
Näillä kysymyksillä kutsuttiin koolle uskontoa, katsomusta ja kuolemaa kosketteleva Erätauko-dialogi YK:n uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikolla otsikolla Vanhuus, hauraus, kuolema ja katsomus. Koollekutsujina olivat Tampereen seurakunnat sekä Erätauko-säätiö.
Dialogirinkiin istui helmikuussa 3.2.2020 parisenkymmentä osallistujaa. Keskustelijoita oli eri katsomuksista ja monenlaisista ammattiryhmistä. Osalle kuolema oli osa omaa arkipäivää, joko sairauden tai työn kautta, osalle vasta kaukainen tulevaisuuden ajatus.
Paikalle tulijat oli kutsuttu mukaan keskustelemaan aiheesta luottamuksellisesti ja turvallisesti yhteisin säännöin, dialogiammattilaisten ohjauksessa. Keskustelua fasilitoi Erätauko-säätiön toimitusjohtaja Laura Arikka. Tavoitteena oli erilaisten ajatusten ja näkökulmien kuuleminen ja yhteisen ymmärryksen lisääminen.
Keskustelu oli osallistujille herkistävä, koskettava, syvälle menevä ja katsomusten rajat ylittävä kokemus. Kuolemasta puhuminen on harvinaista, mutta siihen uskaltautuminen kampuskappelin dialogitilaisuudessa osoitti, että katsomuksesta riippumatta jaamme monia kuolemaan liittyviä pelkoja ja toiveita.
Keskustelijoiden oivalluksia dialogista kirjasi ylös Sami Kallioinen. Muistiinpanojen avulla keskustelun anti jäi osallistujille talteen ja hyödynnettäväksi omassa toiminnassa. Muistiinpanot kirjattiin ylös keskustelijoiden yksityisyyttä ja luottamuksellisuutta kunnioittaen.
”On hyvin tärkeää ja hedelmällistä pohtia asioita henkilöiden kanssa, joilla on erilaisia näkemyksiä.”
”Kunpa me ihmiset pyrkisimme oikeasti ymmärtämään toisiamme paremmin. Ja hyväksymään toisiamme paremmin. ”
”Ihminen on henkinen olento ja riippuvainen toisista kaikissa elämän vaiheissa.”
”Yhtenä päivänä kuolemme mutta kaikkina muina päivinä elämme.”